Viime viikkoina on taas ollut naurussa pitelemistä. Tiedotusvälineiden toimittajat ovat toittottaneet totena monenlaista paskaa, joka on perustunut monenmoisten kyselyjen tuloksiin.

Ikävä kyllä myös johtajat uskovat mielellään pilipalitutkimusten avulla koottuja valheita – etenkin jos tulos sattuu tukemaan omia tarkoitusperiä.

Näin syntyy tuotteita ja palveluja, joille on muka tutkitusti asiakastarve. Mutta kas kummaa, myynti ei vedäkään.

(lisää…)

Toimitusjohtaja soitti yrityksensä vaihteeseen ja kysyi, missä yksi myyntitykeistä piileskeli. Mies kun ei ollut vastannut puhelimeensa tuntikausiin.

Vaihteenhoitaja vastasi, ettei hän vain tiedä. Myyjät olivat aika laiskoja kertomaan menemisiään ja tulemisiaan. Niinpä tämä firman ensikontaktista vastaava nainen joutui selittelemään tietämättömyyttään kymmeniä kertoja päivässä. Se kuulosti asiakkaistakin typerältä.

Toimitusjohtaja tiesi, että mäkättäminen tuskin muuttaisi mitään. Hän otti käyttöön järeämmät keinot.

(lisää…)

Mikä liikennemerkki oikeuttaa u-käännökseen moottoritiellä? Vastaus: Se kilpi, jossa lukee “TURKU 10″.

Mutta oletetaan hetki, että Turkuun ei olisi vieläkään saatu aikaan moottoritietä. Tai tilanne olisi monien mielestä vieläkin parempi: sinne ei olisi Helsingistä tietä lainkaan!

Erään nimeltä mainitsemattoman Ilkka Kanervan seuraavat syntymäpäivät lähestyvät. Hehtolitra megakalliisiin bileisiin tottunutta Helsingin kermaa haluaa ehdottomasti reissata Turkuun taas tammikuussa. Aikaa on enää 10 kuukautta.

Oletetaan edelleen, että Tiehallinnon leivissä on kaksi huippuinsinööriä. Ensimmäinen on nimeltään Pentti Pedantti ja toinen on Keijo Ketterä.

Miekkosten pomo, Ilkka Isoherra pyytää molemmilta suunnitelmaa. Miten saataisiin tehdyksi mahdollisimman nopeasti 8-kaistainen moottoritie Helsingistä Turkuun “vähä tota niinku Pohjois-Korean malliin”.

(lisää…)

Joitain vuosia sitten eräs suuri matkapuhelinyritys kysyi asiakkailtaan, millaisia laitteita he haluaisivat.

Yleisö vastasi, että mitä pienempi puhelin, sitä mukavampaa.

Eipä aikaakaan, kun asiakkaiden kuuntelutaidoistaan ylpeä firma julkisti erittäin kevyen ja pienen puhelimen. Se mahtui ahtaaseenkin povitaskuun, käsilaukusta puhumattakaan.

Sitten käyttäjät alkoivat valittaa, että puhelin on liian pieni. Keski-ikäiset eivät saaneet näytöstä mitään selvää ilman lukulaseja. Sitä paitsi ainakin miesten sormet olivat liian isoja. Normaalinakeilla ei osunut surkean pieniin näppäimiin sitten millään.

Tuotekehitysosaston insinöörit kertoivat, että kyllähän he tämän tiesivät jo etukäteen. Mutta kun markkinointi vaati pieniä puhelimia, sellaisia he sitten tekivät.

Sitä ei varmasti enää kukaan kiistä, että Apple osui oikeaan iPhonensa avulla. Kalifornialaiset tahkoavat ainokaisella luurillaan enemmän voittoa kuin Nokia koko tuotevalikoimallaan.

Mutta järjestikö Applen markkinointiosasto gallupin? Kyselikö se asiakkailta, millaisia puhelimia he toivoivat?

No ei. Apple ei kysynyt suurelta yleisöltä yhtään mitään.

Firman pääomistaja ja johtaja Steven Jobs on kertonut, miten nämä asiat heillä hoituvat:

1. Jobs palkkaa firmaan huippuammattilaisia, jotka ajattelevat tietyistä perusasioista samalla tavalla kuin hän.
2. Tuotekehittäjät tekevät tuotteita, jollaisia he itse (ja Steven Jobs) haluaisivat, jos olisivat asiakkaita.
3. Sitten he luottavat siihen, että maailmassa on riittävästi muita ihmisiä, jotka ajattelevat asioista samoin kuin he.

Tulokset puhuvat puolestaan. Applen suhareiden kanssa riittävän samanhenkisiä asiakkaita riittää näköjään miljoonittain.

Miksi sitten niin monet keräävät asiakkaiden näkemyksiä jopa miljoonia maksavien kyselyjen avulla? Eivätkö kaikki jankuta aamusta iltaan, että palkanmaksajia on kuunneltava?

Tärkein syy löytyy jälleen kerran johtoryhmän neuvotteluhuoneesta, mistäpä muualtakaan.

Mikään ei ole mukavampaa kuin ulkoistaa vastuu jonnekin muualle. Kaikkein turvallisinta on siirtää se ostajien harteille.

Jos asiakkaiden toivoma tuote ei myy, se on heidän oma vikansa.

Mikä tärkeintä, se ei ole munattoman johtajan oma syy.

Asiakkaasi ei osaa ehdottaa tuotetta, jollaista hän ei ole koskaan nähnytkään. Mitäpä jos lopettaisit turhanpäiväiset kyselyt ja ottaisit vastuun tuotekehityksestä itse?

Jon Stegner oli varma, että hänen työnantajansa tuhlasi rahaa. Kyse oli kaikkea muuta kuin pennosista.

Stegner arvioi, että säästöjä syntyisi yli miljardilla dollarilla seuraavan viiden vuoden aikana.

Hänen mielestään firman ostotoiminta oli aivan retuperällä. Mutta se oli viesti, jota olisi vaikea saada läpi yhtiön johtoryhmässä. Pomoporras joutuisi myöntämään, että lepsuiltu on – ja pahasti.

(lisää…)

Kuntosalin pukuhuoneessa pari miestä jutteli Suunnon valmistamista sykemittareistaan. Molemmat laitteet olivat alkaneet ryystää paristoja kuin Matti Vanhanen Valion maitoa.

Laatuongelmia on tietysti kaikilla. Ei se ketään ihmetytä. Pääasia on, että takuu toimii. Suunto olikin vaihtanut koneet mutisematta uusiin.

Mutta se hämmästytti keskustelijoita, että epäkuntoon menneiden Suuntojen ikäero oli puolitoista vuotta! Tuskin ne saattoivat olla samasta tuotantoerästä.

Sen täytyy tarkoittaa sitä, että a) valmistaja tietää ongelman, mutta b) ei ole halunnut korjata sitä.

(lisää…)

Hesari kertoi pari päivää sitten (1.3.2010) taloussivuillaan suomalaisten designyritysten statuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriö sekä TE-keskukset julkaisivat viime vuoden lopulla huonekalualan toimialaraportin.

Raportin mukaan suomalaisten heikkouksia ovat markkinointi, myynti ja tuotekehitys.

What a surprise !

(lisää…)

Törmäsin pari päivää sitten poikkeukselliseen johtajaan. Hän haluaisi vaihtaa bisneksensä suuntaa.

Mutta sepä ei olekaan niin helppoa. Kaikki vastustavat uudistajan aikeita: firman hallitus, työntekijät ja jopa kotiväki.

Hallitus vetoaa strategiaan, joka on lyöty lukkoon vasta viime syksynä. Eihän sitä pidä mennä noin vain romuttamaan.

Työntekijät ovat tietenkin kauhuissaan, koska uusi bisnes vaatisi uusia taitoja. Myös ammattiliittojen sementoimia asenteita pitäisi hiukan tuunata.

Johtajamme elämää vaikeuttaa ilmiö, jota kallonkutistajat kutsuvat johdonmukaisuuden laiksi.

(lisää…)

Lueskelin pari päivää sitten Microsoftin tuoreesta Circle-asiakaslehdestä Jim Solatien kolumnin. Hänen markkinatutkimusfirmansa oli haastatellut noin kolmeasataa innovaatioiden kanssa tekemisissä olevaa johtajaa.

Solatien mukaan johtajia kiinnostaa eniten “oman luovan ajattelun kehittäminen ja täysin uudenlaisten ideoiden löytäminen”.

Ikävä kyllä johtajat valehtelevat tällaisten tutkimusten tekijöille. Poskille ilmestyy punakat läikät ja poskihampaat alkavat narskua.
(lisää…)