Voiko magneettikuvaus olla pikkulapselle hauska kokemus?

Uraauurtavien innovaatioiden tekeminen vaatii oivalluksia, eli näkemystä tai ymmärrystä tietyn ilmiön tarkoituksesta ja todellisesta luonteesta. IT-alan kovin oivaltaja on perinteisesti ollut Apple, jonka tuotteet suunnitellaan käyttö ja käyttäjä edellä.

Oivalluksia voi tehdä myös vähemmän seksikkäillä, mutta kaikkien arkea koskevilla toimialoilla, kuten terveydenhuollossa. Enkä nyt tarkoita valelääkärien käyttöä uutena halpatyövoiman poolina, vaan potilaskokemuksen radikaalia parantamista.

Philips näytti mallia tekemällä tietokonetomografiasta ja magneettikuvauksesta lapsille miellyttävämmän kokemuksen.

Molemmissa tutkimuksissa potilas työnnetään sisään putkeen, jossa hänen tulee maata liikkumatta sillä välin, kun säteilevä laite pyörii hänen ympärillään.

Tutkimus on erityisen pelottava pienille lapsille, jotka usein joudutaan rauhoittamaan lääkkeillä tutkimuksen ajaksi. Ei mikään ihme, sillä surisevassa putkilossa makaaminen voi aiheuttaa levottomuutta itse kullekin.

Ymmärtääkseen ilmiötä paremmin Philips päätti turvautua tulkkeihin, eli ulkopuolisiin asiantuntijoihin, joiden näkemysten avulla kuvaustutkimuksia mallinnettiin. Tulkit eivät olleet perinteisen teknokraattisen mallin mukaisesti lääkäreitä ja insinöörejä, vaan yhtiön ulkopuolisia psykologeja, sisustussuunnittelijoita, arkkitehtejä ja palvelusuunnittelijoita.

Tulkkien avulla Philips oppi ymmärtämään potilaiden ja erityisesti lasten kokemukset uudella tavalla. Kehitysprojektin lopputuloksena yritys kehitti Ambient Experience for Healthcare –konseptin. AEH-konseptissa lapset voivat valita itseään miellyttävän teeman, kuten avaruuden tai vedenalaisen maailman. Toimenpidehuoneen seinillä näytetään videoprojektiona valitun teeman mukaisia kuvia, jotka valitaan automaattisesti riippuen lapsen kainalossa köllöttelevän pehmolelun sisään ommellusta RFID-sirusta.

Teemaa käytetään lisäksi skidien valmentamiseen ennen hoitoa. Lapsi harjoittelee hoitajan kanssa hengityksen pidättämistä tietyn kalan ilmestyessä näkyviin. Harjoitusten avulla lapsen on helpompi pidättää hengitystä tutkimuslaitteessa oikeaan aikaan, eli silloin, kun tuttu kala ilmestyy näkyviin.

Levottomuutta vähentää myös lapsen miniatyyrilaitteella pehmolelulle tekemä tutkimus, jonka avulla hän ymmärtää, miten tutkimus tehdään.

Lääketieteen mittareilla AEH-konsepti on ollut jymymenestys. Tutkimukseen kulunut aika on pienentynyt 15-20%, alle kolmivuotiaita on rauhoitettu 30-40% vähemmän ja potilaiden saaman säteilyn määrä on pienentynyt 25-50%.

Philipsin erilaisesta tuotekehitysprojektista voi oppia muutakin kuin poikkitieteellisyyden tehon. Meidän IT-ihmisten on erityisen tärkeä muistaa, ettei teknologialla ole itseisarvoa. Teknologialla on ainoastaan välinearvoa. Teknologian hyödyntäminen luovalla tavalla tekee siitä huomattavasti arvokkaampaa.

Lähde: HBR, October 2011

Deloitten johtaja lahtaamassa innovaatioita

Konsulttitalo Deloitten johtaja Michael E. Raynor kirjoittaa Harvard Business Reviewn blogissa kuinka hän haluaa tappaa luovuuden. Raynorin kuolemantuomio on yksinkertainen.

Toimitusjohtajan päätehtävä on varmistaa yrityksen eloonjääminen.

Eloonjäämisstrategian tärkein komponentti on aina varovaisuus, eli riskien välttäminen. Siksi Raynorin neuvoja kuunteleva toimitusjohtaja sulkee automaattisesti korvansa erilaisilta ja luovilta ideoilta, eikä siksi voi todellisuudessa varmistaa johtamansa yrityksen pitkän aikavälin eloonjäämistä saati menestystä.

Väittämälleni löytyy tieteellisiä todisteita. Yhdysvaltalainen tutkijakolmikko pureutui luovuuden paradoksiin, eli ilmiöön, jossa luovuuden puolesta puhuvat ihmiset todellisuudessa vastustavat luovia ideoita – usein tiedostamatta asiaa itse.

He tulivat samalla todistaneeksi, että epävarmuutta minimoivat ihmiset ovat erityisen paljon luovia ideoita vastaan.

Meille suomalaisille Nokia antaa tuskallisen läheisen esimerkin siitä, miten menestyvä yritys näivettyy, kun se ei uudistu. Rohkeasti uutta kokeileva hedelmäyhtiö tuli ja vei voiton.

Konsulttiyhtiön johtajana koen Raynorin neuvot erityisen vaarallisena, koska mielestäni konsultin tehtävä on tuoda asiakkaalleen ulkopuolista, uutta näkemystä. Konsultteina meidän pitää esittää rohkeita ideoita asiakkaillemme, jotta he voivat uudistua ja sitä kautta lisätä kilpailuetuaan.

Taantuman myötä yhä useampi yritys on heittänyt kasvuhakuisen strategiansa romukoppaan ja kaivanut arkistoista turvallisuushakuisen selviytymisstrategian. Muutoksen vaikutukset näkyvät Wall Streetiltä leviävänä protestiliikkeenä, jonka tarkoituksena on lopettaa lyhyen tähtäimen voiton maksimointi yhteiskunnan tulevan vaurauden kustannuksella.

Pieni muistutus konsulttikolleegoilleni: yhteisen kakun kasvattaminen tuo pitkässä juoksussa enemmän voittoja kuin viimeisistä muruista verissä päin taisteleminen.

Munaton kysyy asiakkaalta

Joitain vuosia sitten eräs suuri matkapuhelinyritys kysyi asiakkailtaan, millaisia laitteita he haluaisivat.

Yleisö vastasi, että mitä pienempi puhelin, sitä mukavampaa.

Eipä aikaakaan, kun asiakkaiden kuuntelutaidoistaan ylpeä firma julkisti erittäin kevyen ja pienen puhelimen. Se mahtui ahtaaseenkin povitaskuun, käsilaukusta puhumattakaan.

Sitten käyttäjät alkoivat valittaa, että puhelin on liian pieni. Keski-ikäiset eivät saaneet näytöstä mitään selvää ilman lukulaseja. Sitä paitsi ainakin miesten sormet olivat liian isoja. Normaalinakeilla ei osunut surkean pieniin näppäimiin sitten millään.

Tuotekehitysosaston insinöörit kertoivat, että kyllähän he tämän tiesivät jo etukäteen. Mutta kun markkinointi vaati pieniä puhelimia, sellaisia he sitten tekivät.

Sitä ei varmasti enää kukaan kiistä, että Apple osui oikeaan iPhonensa avulla. Kalifornialaiset tahkoavat ainokaisella luurillaan enemmän voittoa kuin Nokia koko tuotevalikoimallaan.

Mutta järjestikö Applen markkinointiosasto gallupin? Kyselikö se asiakkailta, millaisia puhelimia he toivoivat?

No ei. Apple ei kysynyt suurelta yleisöltä yhtään mitään.

Firman pääomistaja ja johtaja Steven Jobs on kertonut, miten nämä asiat heillä hoituvat:

  1. Jobs palkkaa firmaan huippuammattilaisia, jotka ajattelevat tietyistä perusasioista samalla tavalla kuin hän.
  2. Tuotekehittäjät tekevät tuotteita, jollaisia he itse (ja Steven Jobs) haluaisivat, jos olisivat asiakkaita.
  3. Sitten he luottavat siihen, että maailmassa on riittävästi muita ihmisiä, jotka ajattelevat asioista samoin kuin he.

Tulokset puhuvat puolestaan. Applen suhareiden kanssa riittävän samanhenkisiä asiakkaita riittää näköjään miljoonittain.

Miksi sitten niin monet keräävät asiakkaiden näkemyksiä jopa miljoonia maksavien kyselyjen avulla? Eivätkö kaikki jankuta aamusta iltaan, että palkanmaksajia on kuunneltava?

Tärkein syy löytyy jälleen kerran johtoryhmän neuvotteluhuoneesta, mistäpä muualtakaan.

Mikään ei ole mukavampaa kuin ulkoistaa vastuu jonnekin muualle. Kaikkein turvallisinta on siirtää se ostajien harteille.

Jos asiakkaiden toivoma tuote ei myy, se on heidän oma vikansa.

Mikä tärkeintä, se ei ole munattoman johtajan oma syy.

Asiakkaasi ei osaa ehdottaa tuotetta, jollaista hän ei ole koskaan nähnytkään. Mitäpä jos lopettaisit turhanpäiväiset kyselyt ja ottaisit vastuun tuotekehityksestä itse?

Johtaja valehteli, Jim-raukka uskoi

Lueskelin pari päivää sitten Microsoftin tuoreesta Circle-asiakaslehdestä Jim Solatien kolumnin. Hänen markkinatutkimusfirmansa oli haastatellut noin kolmeasataa innovaatioiden kanssa tekemisissä olevaa johtajaa.

Solatien mukaan johtajia kiinnostaa eniten “oman luovan ajattelun kehittäminen ja täysin uudenlaisten ideoiden löytäminen”.

Ikävä kyllä johtajat valehtelevat tällaisten tutkimusten tekijöille. Poskille ilmestyy punakat läikät ja poskihampaat alkavat narskua.
Continue reading