Ongelmana inhimillinen tekijä

Maailmalla riehunut finanssikriisi vetää lyhyesti henkeä, joten on sopiva hetki pohtia, mitä opimme.

Tuskin mitään.

Erilaista informaatiota on käytettävissä enemmän, helpommin ja halvemmalla kuin koskaan, mutta tiedon ymmärtämiseen ei yrityksissä ennätetä panostaa. Erityisen aikaa vievää on hahmottaa kokonaisuuksia, joissa keskeisenä muuttujana on ihmisten käyttäytymisen ennakoiminen.

Finanssikriisin keskeinen opetus onkin se, että ennustaminen on vaikeaa.

Mitä heikommin ennustuksen laatija hahmottaa kokonaiskuvan, sitä vaikeampaa ennustaminen on. Sen sijaan suhteellisen korkeaa asiantuntemusta vaativilla aloilla, joilla inhimillisen tekijän osuus on pienempi, ennusteet voivat osua kohdalle hyvinkin tarkasti.

Ilmiö näkyy myös teknologiakonsultoinnissa. On suhteellisen helppoa laatia ennusteita prosessorien laskentatehon kasvusta tai tiettyjen osien hintakehityksestä. Sen sijaan jo suhteellisen yksinkertainen hanke, jossa pitäisi suoraviivaistaa ja uudistaa organisaation tapa tehdä asioita, on vaikeampi suunnitella ja aikatauluttaa.

Erityisesti palvelukehityksessä projektikehitys kantaa selässään menneen maailman taakkoja. Monimutkaisia projekteja ajatellaan katedraalien rakentamisen tapaan: Jo ennen kuin perustusten kuoppaa on edes kaivettu, pitäisi tietää, onko alttaritaulussa kolme vai neljä kerubia yhtä arkkienkeliä kohden.