Mustan joutsenen varjossa
16 Elo
Olemme sokeita sattumalle ja poikkeustapauksille, väittää Nassim Nicholas Taleb kehutussa ja New York Times -lehden bestseller-listalla viihtyneessä Musta joutsen -kirjassaan (The Black Swan: The Impact of the Highly Impropable).
Taleb keskittyy lähinnä makrotalouteen ja pankkimaailmaan, mutta malli sopii hyvin myös ohjelmistokehitykseen: on osattava kohdata epävarmuus, selviytyä negatiivisista yllätyksistä ja tarttua positiivisiin.
Black Swan eli musta joutsen oli alun perin latinankielinen sanonta ja viittasi luuloon, jonka mukaan kaikki joutsenet ovat valkoisia.
Logiikka rakentui ajatukselle, että vain valkoisia joutsenia olisi olemassa, koska Euroopassa ei muunvärisiä oltu nähty.
Myöhemmin on opittu, että mustia joutsenia asuu ainakin Australiassa, ja että odottamattomat tai kummalliset tapahtumat ovat muutenkin yleisempiä kuin oletamme. Ihmisajattelu on rajoittunutta ja teemme usein turhan pitkälle meneviä päätelmiä sen perusteella, mitä odotamme tapahtuvan tai mitä olemme aiemmin kuulleet ja nähneet.
Tavanomaiset oletukset ovat vaarallisia etenkin aloilla, joilla pelin säännöt muuttuvat jatkuvasti.
Taleb huomauttaa, että hauraiden asioiden on parasta antaa rikkoutua, kun ne ovat vielä pieniä eikä vasta silloin, kun ovat kasvaneet ja kätkeneet sisälleen suuria riskejä. Esimerkiksi tuotekehitysprosessia ei voi etukäteen suunnitella tarkasti. Kehitysvaiheessa on mukauduttava muutoksiin.
Tulevaisuuden ongelmia ei voi ratkaista menneen asetelman perusteella, ja Taleb väittääkin, että lähes kaikki mullistavat historialliset tapahtumat ovat olleet odottamattomia. Silti ihmiset saavat jälkiviisaalla ajattelulla itsensä vakuuttuneeksi ja luulevat arvanneensa tulevan.
Miksi emme sitten tunnista uutta ja erikoista? Osittain siksi, että luonteemme perustuu jo tietämämme tiedon laajentamiseen. On toki mahdotonta olla täysin avoin kaikille mahdollisuuksille, mutta yhteen skenaarioonkaan ei kannata kiintyä. Pitää etsiä tasapainoa.
Fail fast toimii tosiaan sovelluskehityksessä joka tasolla. Suunnitelmat kannattaa todeta toimimattomiksi mahdollisimman aikaisin ja antaa koodin hajota juuri siihen paikkaan missä virhe on. Sen sijaan, että viilataan määrittelyä wordissa viikosta toiseen, kannattaa kääriä hihat, tehdä vertikaali toteutus ja katsoa missä on vielä aukkoja.
Isojen järjestelmien rakentaminen ei aina ole täysin itsestään selvää hommaa ja lisäksi omat rutinoituneet ajatusmallimme vaikeuttavat uusien ratkaisuiden löytämistä. Tämä vaikuttaa vielä laajemmin ohjelmistotiimien ryhmänä tekemiin päätöksiin, koska yhteen hitsautunut ryhmä saattaa kärsiä ryhmäajattelusta. Tällöin se tulee liian nopeasti yhteiseen päätökseen pohtimatta asiaa kunnolla eri näkökulmista. On hyvä asia, jos tiimi ei välittömästi ole samaa mieltä kaikesta. Tuotekehitysprosessissa on hyvä ottaa huomioon oman ajattelun rajallisuus ja hakea “sopan hämmennystä” ryhmän ulkopuolelta mustien joutsenien löytämiseksi.
En nyt niistä mustista joutsenista niin tiedä mutta olisiko liikaa vaadittu että saisitte valkoiset Audinne pysäköityä jonnekin turvallisempaan ja luvallisempaan paikkaan kuin suojatien päälle kuten tänään Köydenpunojankadulla.
“Tavanomaiset oletukset ovat vaarallisia etenkin aloilla, joilla pelin säännöt muuttuvat jatkuvasti.”
Juuri koulunsa aloittaneelle ekaluokkalaiselle voi oletus että suojatietä pitkin pitää katu ylittää, osoittautua hyvinkin vaaralliseksi varsinkin jos sääntöjä muuttava Q7 seisoo peittämässä autoilijan ja jalankulkijan näkymää.
Todella vastenmielistä.
Asiakas-Potentiaali Hietalahtelainen: Nöyrin anteeksipyyntöni. Emme tunnustaudu “Audi-miehiksi”. Audit vast’edes toivottavasti turvallisimmilla paikoilla.