Huonoksi syntynyt

Ohjelmistokehitysalalla hyvin suositun vesiputousmallin isänä pidetään yleisesti Winston W. Roycea. Hän esitteli mallin esimerkkinä huonosti toimivasta ohjelmistokehitystavasta artikkelissaan vuonna 1970.

Vesiputousmalli täyttää siis tänä vuonna 40 vuotta.

Royce esitti jo alkuperäisessä artikkelissaan, että vesiputousmallin vikana on määrittelyn mahdottomuus. Ohjelmistoprojektin käynnistysvaiheessa kaikkea ei vain voi etukäteen tietää, joten mallin orjallinen noudattaminen on veren kaivamista nenästään.
Vesiputousmallin suosioon ja pitkäikäisyyteen on toki ymmärrettävät syyt. Se on perinteikäs ja sen avulla on rakennettu ohjelmistoalan yritysten hallintomalleja. Lisäksi sen huonot puolet tunnetaan, joten mallin aiheuttamat epäonnistumisetkaan eivät tule yllätyksenä.
On otettava huomioon, että ohjelmistoja suunnittelevat ja toteuttavat ihmiset. Harva haluaa tehdä työnsä uudella ja vain mahdollisesti paremmalla tavalla, jos vanhoillakin tavoilla selviää.
Ohessa vielä linkki Roycen alkuperäiseen artikkeliin. Sopivaa loppukesänlukemista elokuun pimeneviin iltoihin.

http://www.cs.umd.edu/class/spring2003/cmsc838p/Process/waterfall.pdf

Vielä vetailun vuoksi: vuonna 1970 Suomessa oli hieman vajaat parisataa tietokonetta. Kyseisenä vuonna Suomen korkeakouluille ja tutkimukselle hankittiin ensimmäinen yhteinen keskustietokone, Univac 1108.