Johtaja ilman viestiä on turhake

Hiljattain eräässä seminaarissa johtajat pohtivat, miten muutaman sadan työntekijän ulkoistus olisi pitänyt hoitaa. Kyse oli tietenkin Finnairin (tai täsmälleen ottaen Northportin) roudareiden pieleen menneestä siirrosta Baronalle.

Moni näytti pohtivan, olisivatko lentoyhtiömme pomot voineet kertoa aikeistaan paremmin ja aikaisemmin.

Kaikesta kuuli, että keskustelijat olivat aivan kujalla. Viestintä ei täsmälleen ottaen ole johtajan työkalu.

Se johtuu siitä, että johtaminen on viestintää ja viestintä on johtamista. Ei niitä voi erottaa toisistaan.

Johtaja ilman viestiä ei ole johtaja lainkaan.

Viestintäkyvytön johtaja on turhista turhin. Hän pystyy tuloksiin enintään hurjan nousukauden avittamana vahingossa.

Eräs tuttu konsultti kiteytti asian mainiosti. Hän kysyi, mistä asioista työntekijät purnaavat useimmin.

Vastaus löytyy jokaisesta henkilöstön tyytyväisyystutkimuksesta. Kolme yleisintä marinan aiheitta ovat kaikille tuttuja:

1. En saa työstäni riittävästi palautetta.
2. Yrityksessämme ei tieto kulje.
3. Vastuusuhteet ovat epäselvät.

Nämä samat valitukset saavat eniten pisteitä vuodesta toiseen riippumatta yrityksen tuloksesta, toimialasta tai koosta.

Kolmikkoa yhdistää se, että jokaisen taustalla on johdon viestintäongelma:

1. Esimiehet eivät osaa, uskalla tai viitsi antaa palautetta työntekijöilleen.
2. Johtajat eivät muista tai halua tiedottaa edes tärkemmistä tapahtumista tai aikeistaan. Monesti työntekijät kuulevat niistä vasta tiedotusvälineistä.
3. Johtajat eivät osaa delegoida hommia niin, että juuri kukaan tietäisi, mistä hänen pitäisi vastata.

Johtajat kuvittelevat, että se on muka palautetta, että he muistavat kehua työntekijöitään. Toki se on edistystä verrattuna menneisiin aikoihin, jolloin kehujakaan ei koskaan irronnut. Sodan jälkeen työnantajat kai ajattelivat, että duunarit vain ylpistyisivät ja alkaisivat kinuta palkankorotuksia.

Silti nykymallinen “palaute” on vain pinnallista, epäuskottavaa nuoleskelua.

Todellinen johtaja ei kerjää sympatiaa kuin sylikoira. Hän antaa jatkuvasti myös ns. korjaavaa palautetta. Suomeksi sanottuna hän täräyttää aina tarpeen tullen, että työntekijän tulokset ovat olleet aivan paskoja. Sitten hän yrittää auttaa tunaria työssään paremmaksi.

Aina toisinaan joku konsultinretku tutkii, miten johtajien visiot ja missiot ovat uponneet. Työntekijöiltä kysytään yllättäen vaikkapa, tietävätkö he, mikä heidän työnantajansa strategia on.

Kuten arvata saattaa, noin 90 prosenttia ei tiedä strategiasta mitään. Ja loput 10 prosenttia valehtelevat.