Mutkikas kuin arki
26 Huh
Erään vaimo oli jo pitkään valittanut, että olohuoneessa tuntui vetoa. Mies huomasi, että lattialistan alta tuuli pakkasilmaa sisälle.
Kun hän repi listan irti, hän huomasi, että koko lattia oli vajonnut lähes sentin seinään nähden.
Seuraavaksi selvisi, että talon alla oli kasapäin rakennusjätettä, joka painui vähitellen kasaan. Koko koti oli valumassa alamäkeen.
Pian valkeni myös se, miksi salaojaputket eivät oikein vetäneet. Ne olivat täynnä ammattitunareiden (joita myös rakennusalan ammattilaisiksi kutsutaan) lempiainetta, eli polyuretaanivaahtoa.
Tämä oli vasta alkua. Suomalainen laatutyö osoittautui taas kerran myytiksi. Mutta ei siitä tällä kertaa enempää.
Onneton kiinteistönomistaja totesi vain, että taas kerran aluksi viattomalta näyttänyt ongelma osoittautui paljon mutkikkaammaksi kuin kukaan olisi uskonut.
Ei remontin käänteitä olisi kukaan pystynyt arvaamaan tai suunnittelemaan etukäteen. Oli vain edettävä ja arvioitava tilannetta päivä kerrallaan.
Kaikki ohjelmistoprojekteihin osallistuneet tuntevat tämän ilmiön paremmin kuin hyvin.
Aluksi piti tehdä vain yksinkertainen asiakasrekisteri. Mutta pian huomattiin, että arki onkin yllättävän mutkikas.
- Kysymys: Miten sama ostaja voi muka olla firmamme huonoin ja paras asiakas?
- Vastaus: No kun hän saattaa olla olla yhden osastomme huippuasiakas. Mutta toinen osastomme ei edes tunne häntä.
- Kysymys: Mikä on sitten sellaisen asiakkaamme luokitus? Onko hän A-, B- vai C-asiakas?
- Vastaus: Öö, äää, no tota noin niinku…
Pienikin raaputus paljastaa heti pinnan alta lukemattomia kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole helppoja vastauksia olemassakaan. Kaupan päälle kertyy aina myös nippu teknisiä yllätyksiä.
Siitä huolimatta johtajilla on pokkaa vaatia tarkkoja tuote- tai palvelukehityksen suunnitelmia, aikataulutusta ja budjetteja etukäteen.
Kun tuotekehityspäälliköllä ei ole kristallipalloa, tivaa hän poloiselta koodarilta, paljonko projektiin palaa aikaa. Aloittelija saattaa sellaiseen kysymykseen vastatakin jotain hätäpäissään.
Konkarit sen sijaan kieltäytyvät arvailemasta. He tietävät, ettei kukaan voi ennustaa, millaisiin ongelmiin pitkä hanke tulee törmäämään.
Lopulta joku ravistaa hihasta jotain ja kertoo sen johtajalle. Tämä saa, mitä tilaa: arvauksia, jotka eivät perustu mihinkään. Tämänhän toki johtajakin ennalta tiesi.
Onko sitten ihme, että perinteinen projektyö kaatuu omaan mahdottomuuteensa ?
Esimerkiksi uusin suomalainen ydinvoimala on nyt ylittänyt rakennusaikataulunsa vähintään kahdella vuodella. Kukaan ei enää tiedä, milloin sähköä alkaa syntyä. Kuitenkin on aivan selvää, että senkin hankkeen suunnittelivat alansa huippuammattilaiset.
En tarkoita sanoa, että suunnitteleminen olisi kokonaan turhaa. Myös vajoavan talon korjaajat suunnittelivat jokaisen työvaiheensa etukäteen. Mutta yhtään sen kauemmaksi kukaan ei yrittänytkään nähdä. Ei siinä ei olisi ollut mitään järkeä.
Arki on yllättävän mutkikas otus. Ennustaminen tiedetään mahdottomaksi. Perustatko silti tärkeitä bisnespäätöksiä pelkkien arvausten varaan?
Tekeminen 1 – suunnitteleminen 0 ja sit vielä erikseen suunnittelemisen suunnitteleminen -20.
Southwest Airlinesin legendaarinen pääjohtaja Herb Kelleher pisti asian pakettiin seuraavasti: “We have a `strategic’ plan. It’s called `doing things’.”
Nostat Tomi esiin asioita, jotka menee syvemmälle kuin softaan toimivuus. Miten vaikea pomolle on tunnustaa että ei tiedä tai organisaatio ei osaa? Se ravistelee valtarakenteita ja toimarin minä-kuva saattaa olla vahvasti ammatilliseen osaamiseen liitoksissa. Ei vaan pysty kuuntelemaan muilta, mitä itse/oraganisaatio tekee huonosti ja reaktio on totaalinen taantuminen lapsuuden itku-potku-raivari tasolle.
Yritykset (kuten niin monet ihmisetkin) tarvitsisivat terapiaa omien pimeiden kohtiensa valaisemiseen. Ei se vika ollut siinä CRMssä vaan tekemisissä ja tekemättä jättämisissä.
Mut mikä sinä olet näitä sanomaan, tee sinä vaan sitä koodia.
Kevättä,
Antti