Suomalaiset kalufirmat kaseikossa

Hesari kertoi pari päivää sitten (1.3.2010) taloussivuillaan suomalaisten designyritysten statuksesta. Työ- ja elinkeinoministeriö sekä TE-keskukset julkaisivat viime vuoden lopulla huonekalualan toimialaraportin.

Raportin mukaan suomalaisten heikkouksia ovat markkinointi, myynti ja tuotekehitys.

What a surprise !

Mitä yrityksestä jää, jos siitä otetaan pois markkinointi, myynti ja tuotekehitys?

Vastaus on, ettei jäljelle jää mitään mitään sellaista, jolla olisi muotoilua ja mielikuvia ostavien asiakkaiden kannalta merkitystä.

Vai onko joku jossain ulkomailla valmis maksamaan siitä, että suomalainen kalufirma osaa pyörittää taloushallintoa, tehdasta ja varastoa? Sellainen päiväuni ei voi olla perua edes aikansa eläneestä raskaan teollisuuden kulttuurista.

Sen vielä ymmärtäisi, jos konepajayrittäjä etsii kilpailuetua tuotantolinjalta tai työstökoneista. Mutta jos yritys on  designbisneksessä, teollisuuspatruunan keinot ja taitelija-asenne ovat aivan vääriä.

Ikävä kyllä monet muutkin suomalaiset toimialat elävät saman harhan vallassa. Modernimpi versio koneuskovaisesta on johtaja, joka edelleen satsaa vuosi vuodelta enemmän palvelimiin ja muuhun it-rautaan. Ikään kuin firman kilpailuetu löytyisi konehuoneesta.

Viisi vuotta sitten edesmennyt konsulttiguru Peter Drucker sanoi asian niin kuin se on.

Yrityksen tulos syntyy vain innovoinnista ja markkinoinnista. Kaikki muu on pelkkää kulua ja painolastia.

Toisin sanoen suomalaisten (kaluste)yritysten johtajat ovat hyviä tuottamaan kuluja ja kasvattamaan painolastia.