Johtaja valehteli, Jim-raukka uskoi
18 Hel
Lueskelin pari päivää sitten Microsoftin tuoreesta Circle-asiakaslehdestä Jim Solatien kolumnin. Hänen markkinatutkimusfirmansa oli haastatellut noin kolmeasataa innovaatioiden kanssa tekemisissä olevaa johtajaa.
Solatien mukaan johtajia kiinnostaa eniten “oman luovan ajattelun kehittäminen ja täysin uudenlaisten ideoiden löytäminen”.
Ikävä kyllä johtajat valehtelevat tällaisten tutkimusten tekijöille. Poskille ilmestyy punakat läikät ja poskihampaat alkavat narskua.
Jokainen yritysten arkea tunteva tietää, että johtaja ei missään tapauksessa halua kuullakaan uusista ideoista tai innovaatioista.
Jos joku tulee ehdottamaan jotain radikaalia, johtajan niskavillat nousevat kauhusta pystyyn:
“Ei helvetti, mitä siitä tulisi, jos toimisimme noin!”
Kolme asiakasta vaihtaisi toimittajaa. Duunarit joutuisivat opettelemaan uusia asioita tai etsimään entiseen jämähtänyttä työpaikkaa. Kollegat pitäisivät pähkähulluna.
Jopa rouva alkaisi taivastella, miksi pitää riskeerata hyvä asema. Eläkkeeseen on vain 15 vuotta, eikö kannattaisi jäähdytellä jo.
Oikeastaan on viisainta pysytellä ihan hipihiljaa. Ettei vain synny liikettä lätäkköön.
Miksi johtaja sitten valehtelee härskisti, kun tutkija tulee utelemaan hänen näkemyksiään innovaatioista?
Siksi, että kunnon pomon kuuluu vastata niin. Tietenkin hän on tosi kiinnostunut uusista ideoista!
Tilanne on aivan vastaava, jos joku tulisi kysymään, mitä mieltä hän on pedofiileistä tai uusnatseista. Ei sellaiseen voi vastata kuin yhdellä tavalla.
Toki johtaja haluaisi, että hänen yrityksensä kannattavuus kääntyisi kohti kattoa. Mutta vain tietyllä ehdolla. Sen pitäisi hoitua jotenkin maagisesti niin, ettei hänen tai hänen organisaationsa tarvitsisi tehdä mitään eri tavalla kuin tähänkään saakka.
Albert Einstein määritteli aikanaan hulluuden hienosti: Teet asiat aina samalla tavalla ja samoilla välineillä, mutta odotat saavasi erilaisia tuloksia.
Taas se tuli todistettua, mikään ei valehtele enemmän kuin tutkimus, paitsi tietenkin tilasto.
Ideoiden kohdalla pitäisi ymmärtää, että ne ovat nykyisin yritysten käyttövoimaa, jotka joko tappavat yrityksen heti tai hitaasti. Toteutettujen ideoiden laatu ratkaisee kilpailukyvyn ja yritysten elinijän. Vääjäämättömän jatkuvan sekä kiihtyvän muutoksen näkökulmaa vastaan on ehkä helpompaa tehdä rohkeampia (lue. jälkeenpäin katsottuna uhkarohkeitakin) päätöksiä – on kuitenkin parempi epäonnistua nopeasti, kuin kitua pitkään hengityskoneessa.
Ideoita siis pitää olla paljon, niitä pitää rohkeasti kokeilla ja kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa ja toimimattomat ideat pitää osata myös ajoissa siirtää sivuun.
Luontainen evoluutio tekee lopun johtajista, jotka eivät tätä ajatusta sisäistä – nopeasti!
Noinhan asiat tuppaavat todellisuudessa olemaan. En kuitenkaan purematta niele väitettä, että nuo johtajat valehtelisivat härskisti asiaa kysyttäessä. Uskoisin, että enemmän on kyse valkoisesta valheesta ja sisäisestä toiveesta. JOS heillä olisi aikaa, niin SITTEN he olisivat kyllä eniten kiinnostuneita innovaatioista ja luovan ajattelun kehittämisestä.
Tässä on vuosien mittaan tullut seurattua aika liutaa eri johtajia. Lähes poikkeuksetta kaikilla on ollut kiire miljoonan eri asian kanssa. Yritä siinä sitten tutustua uusiin asioihin, jotka nimenomaan vaatisivat aikaa ja paneutumista. Nykyorganisaatioissa on lähes pakonomainen tarve tehdä paljon asioita yhtä aikaa. Se tietysti tarkoittaa, että mikään ei etene, kun kenelläkään ei ole aikaa keskittyä yhteenkään aiheeseen. Toki moni noista johtajista on ollut tosi hyviä tyyppejä, eli kritisoi henkilöitä vaan yleistä organisaatioiden johtamista. Ei siis ole ihme, että innovatiiviset johtajat tulevatkin tätä nykyä useimmin olemassaolevien valtarakenteiden ulkopuolelta, sillä heillä ei ole päällään jatkuvaa keskeytysten pommitusta.
Itse olen sitä mieltä, että yritysten pitäisi lyhyellä tähtäimellä rankasti priorisoida asioita ja siten vähentää samanaikaista työtä, jotta vähänkään pidemmällä tähtäimellä saisivat enemmän aikaiseksi. Netissä on ollut hyviä esimerkkejä toimenpiteen vaikutuksesta yrityksen tehokkuuden kasvuun. Uskon vahvasti, että tuota kautta myös innovatiivisuus ja uuden kehittäminen saisi tarvitsemaansa tilaa.
Kiitos viestistä Aki.
Mikäli viittaat luontaisella evoluutiolla ikään, niin valitettavasti se ei ole aina yhteinen nimittäjä innovaatoiden esteelle – ennemminkin arjen rohkeuden puute toimii yhteisenä nimittäjänä. Varsinkin meillä suomalaisilla, sillä mehän hyvin usein massana dissaamme poikkeavuudet (joukossa tyhmyys jne…). Näin myös organisaatioissa. Ajattelun köyhyyttä – helpompaaa arkea: Pirkka-niksit riittävät innovaatiokeskusteluiksi lounasruokaloissa.
Kiitos viestistä Petri.
Viittaat nykyorganisaation pakonomaiseen tarpeeseen tehdä miljoona asiaa yhtä aikaisesti. Totta. Kuitenkaan organisaatio ei koostu — tai ei pitäisi koostua klooneista, jotka tekevät arjessa sen mitä heihin on ohjelmoitu ja toistavat sitä jok’ikinen arkipäivä. Toivoisin enemmän arjen rohkeutta (toistan itseäni). Usealla organisaation päättäjällä on joko a) pelko tai b) mukavuudenhalu ANOREKTISEN ajattelun välittäjäaineena. Arjen innovaatioIMPOTENSSI vaivaa nimenomaan yksilöitä, päättäviä yksilöitä, jotka kulkevat katse lasittuneena ohjausryhmästä toiseen. Toki nokkelimmat tietävät kahdenkeskisissä keskusteluissa vastauksen umpikujiinsa, jopa innovoivat..tai ainakin soveltavat omaan organisaatioonsa, mutta turhan monta kertaa kaikki sanotaan konditionaalissa. Vilkaistaan kelloon. Kiitetään ravisuttavasta juttutuokiosta ja kiirehditään myöhästymistä päivitellen seuraavaan johtoryhmään.