Organisaatioilla on tapana pyrkiä kehittämään toimintaansa. Moni onnistuu.

Useimmat menestystarinat ovat seurausta poikkeusyksilöiden rohkeudesta ajatella asioita uudella tavalla. Avainsana on arjen rohkeus. Koska yleensä kaikki tuntevat ongelmat ja itsestään selvät ratkaisut, ongelmat ratkaistaan yleensä joukkoajattelun hengessä itsestään selvimmällä tavalla.
(lisää…)

Työ itsessään ei ole arvokasta vaan liiketoiminta-arvo, joka työllä saadaan aikaan. Projektijohdon on uskallettava keskittyä olennaiseen ja siirtyä sitten eteenpäin, sillä ketteryys ei suinkaan ole ohjelmistokehittäjien omaisuutta, vaan parhaimmillaan esimerkiksi  tapa johtaa. (lisää…)

Projektin alussa kannattaa satsata perinpohjaiseen suunnitteluun. Eikö niin? Väärin. Miksi? Koska on mahdotonta tietää kaikkea ennen kuin aloittaa.

Valtavien määrittelyjen tekeminen on tyhmyyttä, joka piilottaa todellisuuden ja olennaiset ongelmat.

Juuri ne liiketoimintakriittiset asiat, jotka pitäisi tietää ja joihin juuri nyt pitäisi tarttua. Isot määrittelyt tuottavat ylilaatua: Word -tekstinkäsittelyohjelmassa on tuhansia ominaisuuksia, mutta käytämme niistä vain viittä prosenttia. Siis 95% turhia ominaisuuksia.

(lisää…)

Hiljattain eräässä seminaarissa johtajat pohtivat, miten muutaman sadan työntekijän ulkoistus olisi pitänyt hoitaa. Kyse oli tietenkin Finnairin (tai täsmälleen ottaen Northportin) roudareiden pieleen menneestä siirrosta Baronalle.

Moni näytti pohtivan, olisivatko lentoyhtiömme pomot voineet kertoa aikeistaan paremmin ja aikaisemmin.

Kaikesta kuuli, että keskustelijat olivat aivan kujalla. Viestintä ei täsmälleen ottaen ole johtajan työkalu.

(lisää…)

Erään vaimo oli jo pitkään valittanut, että olohuoneessa tuntui vetoa. Mies huomasi, että lattialistan alta tuuli pakkasilmaa sisälle.

Kun hän repi listan irti, hän huomasi, että koko lattia oli vajonnut lähes sentin seinään nähden.

Seuraavaksi selvisi, että talon alla oli kasapäin rakennusjätettä, joka painui vähitellen kasaan. Koko koti oli valumassa alamäkeen.

(lisää…)

Viime viikkoina on taas ollut naurussa pitelemistä. Tiedotusvälineiden toimittajat ovat toittottaneet totena monenlaista paskaa, joka on perustunut monenmoisten kyselyjen tuloksiin.

Ikävä kyllä myös johtajat uskovat mielellään pilipalitutkimusten avulla koottuja valheita – etenkin jos tulos sattuu tukemaan omia tarkoitusperiä.

Näin syntyy tuotteita ja palveluja, joille on muka tutkitusti asiakastarve. Mutta kas kummaa, myynti ei vedäkään.

(lisää…)

Toimitusjohtaja soitti yrityksensä vaihteeseen ja kysyi, missä yksi myyntitykeistä piileskeli. Mies kun ei ollut vastannut puhelimeensa tuntikausiin.

Vaihteenhoitaja vastasi, ettei hän vain tiedä. Myyjät olivat aika laiskoja kertomaan menemisiään ja tulemisiaan. Niinpä tämä firman ensikontaktista vastaava nainen joutui selittelemään tietämättömyyttään kymmeniä kertoja päivässä. Se kuulosti asiakkaistakin typerältä.

Toimitusjohtaja tiesi, että mäkättäminen tuskin muuttaisi mitään. Hän otti käyttöön järeämmät keinot.

(lisää…)

Mikä liikennemerkki oikeuttaa u-käännökseen moottoritiellä? Vastaus: Se kilpi, jossa lukee “TURKU 10″.

Mutta oletetaan hetki, että Turkuun ei olisi vieläkään saatu aikaan moottoritietä. Tai tilanne olisi monien mielestä vieläkin parempi: sinne ei olisi Helsingistä tietä lainkaan!

Erään nimeltä mainitsemattoman Ilkka Kanervan seuraavat syntymäpäivät lähestyvät. Hehtolitra megakalliisiin bileisiin tottunutta Helsingin kermaa haluaa ehdottomasti reissata Turkuun taas tammikuussa. Aikaa on enää 10 kuukautta.

Oletetaan edelleen, että Tiehallinnon leivissä on kaksi huippuinsinööriä. Ensimmäinen on nimeltään Pentti Pedantti ja toinen on Keijo Ketterä.

Miekkosten pomo, Ilkka Isoherra pyytää molemmilta suunnitelmaa. Miten saataisiin tehdyksi mahdollisimman nopeasti 8-kaistainen moottoritie Helsingistä Turkuun “vähä tota niinku Pohjois-Korean malliin”.

(lisää…)

Joitain vuosia sitten eräs suuri matkapuhelinyritys kysyi asiakkailtaan, millaisia laitteita he haluaisivat.

Yleisö vastasi, että mitä pienempi puhelin, sitä mukavampaa.

Eipä aikaakaan, kun asiakkaiden kuuntelutaidoistaan ylpeä firma julkisti erittäin kevyen ja pienen puhelimen. Se mahtui ahtaaseenkin povitaskuun, käsilaukusta puhumattakaan.

Sitten käyttäjät alkoivat valittaa, että puhelin on liian pieni. Keski-ikäiset eivät saaneet näytöstä mitään selvää ilman lukulaseja. Sitä paitsi ainakin miesten sormet olivat liian isoja. Normaalinakeilla ei osunut surkean pieniin näppäimiin sitten millään.

Tuotekehitysosaston insinöörit kertoivat, että kyllähän he tämän tiesivät jo etukäteen. Mutta kun markkinointi vaati pieniä puhelimia, sellaisia he sitten tekivät.

Sitä ei varmasti enää kukaan kiistä, että Apple osui oikeaan iPhonensa avulla. Kalifornialaiset tahkoavat ainokaisella luurillaan enemmän voittoa kuin Nokia koko tuotevalikoimallaan.

Mutta järjestikö Applen markkinointiosasto gallupin? Kyselikö se asiakkailta, millaisia puhelimia he toivoivat?

No ei. Apple ei kysynyt suurelta yleisöltä yhtään mitään.

Firman pääomistaja ja johtaja Steven Jobs on kertonut, miten nämä asiat heillä hoituvat:

1. Jobs palkkaa firmaan huippuammattilaisia, jotka ajattelevat tietyistä perusasioista samalla tavalla kuin hän.
2. Tuotekehittäjät tekevät tuotteita, jollaisia he itse (ja Steven Jobs) haluaisivat, jos olisivat asiakkaita.
3. Sitten he luottavat siihen, että maailmassa on riittävästi muita ihmisiä, jotka ajattelevat asioista samoin kuin he.

Tulokset puhuvat puolestaan. Applen suhareiden kanssa riittävän samanhenkisiä asiakkaita riittää näköjään miljoonittain.

Miksi sitten niin monet keräävät asiakkaiden näkemyksiä jopa miljoonia maksavien kyselyjen avulla? Eivätkö kaikki jankuta aamusta iltaan, että palkanmaksajia on kuunneltava?

Tärkein syy löytyy jälleen kerran johtoryhmän neuvotteluhuoneesta, mistäpä muualtakaan.

Mikään ei ole mukavampaa kuin ulkoistaa vastuu jonnekin muualle. Kaikkein turvallisinta on siirtää se ostajien harteille.

Jos asiakkaiden toivoma tuote ei myy, se on heidän oma vikansa.

Mikä tärkeintä, se ei ole munattoman johtajan oma syy.

Asiakkaasi ei osaa ehdottaa tuotetta, jollaista hän ei ole koskaan nähnytkään. Mitäpä jos lopettaisit turhanpäiväiset kyselyt ja ottaisit vastuun tuotekehityksestä itse?

Jon Stegner oli varma, että hänen työnantajansa tuhlasi rahaa. Kyse oli kaikkea muuta kuin pennosista.

Stegner arvioi, että säästöjä syntyisi yli miljardilla dollarilla seuraavan viiden vuoden aikana.

Hänen mielestään firman ostotoiminta oli aivan retuperällä. Mutta se oli viesti, jota olisi vaikea saada läpi yhtiön johtoryhmässä. Pomoporras joutuisi myöntämään, että lepsuiltu on – ja pahasti.

(lisää…)